Noin neljä vuotta sitten, jolloin edellinen Kepun pj laitettiin vaihtoon ja pisnesmies Sipilä valittiin tilalle, muutamat kepun päättäjistä vihjailivat julkisuudessa, että kun silloinen hallitus aikanaan lopettaa, ei SPD:stä ole paljoa jäljellä.
Jo tuolloin tiedettiin, että hallitus tulee tanssimaan kokoomuksen ja sen taustalla olevien rahamiesten pillin mukaan, jolloin SPD:n äänestäjät kostavat vaaleissa. Samoihin aikoihin pisnesmies Sipilä valittiin Kepun puheenjohtajaksi. Mies, joka on enemmän kokoomuslainen kuin monet niistä, jotka istuvat Kokoomuksen paikoilla Arkadianmäellä. Keskustan todelliset päättäjät olivat jo sopineet keskenään, kenen kanssa mennään seuraavaan hallitukseen.
Haastattelussa ennen vaaleja pisnesmieheltä kysyttiin miten hän reagoisi, jos hänen uransa jäisi kovien leikkausten jäljiltä lyhyeksi ihmisten suuttuessa. Sipilä vastasi, että hän olisi uhrattavissa. Kuten olivat Vanhanen ja Kiviniemi, kaikki pelkkiä hitaasti, mutta varmasti eteenpäin vietävän äärioikeistolaisuuden apulaisia imuroimassa kokoomuksen kylkeen ammuttuja ohjuksia omaan ahteriinsa.
Mihin äärioikeistolaisuus joutuisi tässä maassa ilman kokoomuksen apupuolueita. Ei ole mikään yllätys, että pisnesmies on auttamassa syyntakeetonta äärioikeistolaista emopuoluettaan takaisin hallitukseen. Eli kuvioihin astunee jälleen Hammaspeikko –Aleksi, joka on jo ”kykynsä” ministerinä näyttänyt: asiat eivät vain tulleet kuntoon kameroitten edessä oikein irvokkaasti virnistämällä. Zyskowiczia tuskin hallituksessa nähdään, sillä hänelle on tyypillisempää narujen nyppiminen taka-alalta. ”Hallitse, älä näy, niin ei tarvitse kantaa vastuutakaan.”
Kepun todellisten päättäjien, Pekkarisen ja vastaavien, ehkä kannattaisi mennä kuuntelemaan mitä ihmiset kahvipöydässä puhuvat. He äänestivät päästäkseen äärioikeistolaisuudesta eroon ja mitä vielä. Eivät ihmiset leikkauksia halua vaan elvytystä. Leikkauksia on tehty jo 1990-luvulta vaihtelevasti ja pian ollaan Kreikan kanssa samassa konkurssiin menevien kastissa. Pisnesmiehen hienot strategiset suunnitelmat, ohjelmat, agendat ja muut hauskat eivät mitään auta jos ihmiset eivät ala käyttää rahaa.
Yllättävää kyllä muuan toinen rikas liikemies huomasi, että ihmisillä ei ole riittävästi rahaa, mitä käyttää ja niillä joilla on eivät uskalla, koska eläkkeistä ei ole varmuutta. Liikemiesten joukossa nimittäin on melko paljon oikeasti ajattelevaa väkeä, jotka tietävät senkin, mihin liian ahne toiminta voi johtaa. Jos säästetään, ts. leikataan palkansaajilta pois, niin silloin ei kuluteta.
Median vastuu
Medialla on oma osuutensa asiassa, se ei mitenkään pyri valistamaan ihmisiä siitä, että talousasiantuntijat puhuvat vaikeassa ja haastavassa taloustilanteessa elvytyksen puolesta. Nykyisessä tilanteessa tosin velkaa ei voi enää ottaa kokoomuksen syyntakeettoman taloudenhoidon jäljiltä, joten tällaisessa tilanteessa Kreikan ehdotuksen mukaan rikkaitten verojen nostamien taitaa olla ainoa tie välttää köyhän banaanivaltion kohtalo.
Median vastuu on sikäli suuri, että kaikki eivät ehdi miettiä asioita voidakseen reagoida oikein. Monet myös äänestävät SPD:tä, kun ovat ankaria työn orjia, Kepua, kun isoisäkin jo aikoinaan äänesti maalaisliittoa ja Kokoomusta, että voisivat sanoa olevansa kokoomuslaisia. Tietysti on monia sellaisiakin, jotka ovat hienosti sanottuna ulkoistaneet ajattelunsa television kuvaruudulle. Tämä tekee median vastuusta entistä raskaamman.