Yksiselitteisesti kyse on siitä, että poliitikot eivät tee tarpeeksi ja yhteiskunnan rahat eivät riitä. Ahdinko ei johdu pelkästään talouden tilasta, vaan myös siksi, että rikkain kymmenes ja monet muutkin saavat nykyisin varsin tehokkaasti veronsa kierrettyä. Portugalin veroparatiisi ja Panaman tapaus ovat jäävuoren huippu tässä.
Niinpä Pisnesmies kumppaneineen joutuu painelemaan paniikkinappuloita, mistä ei välttämättä ole myönteisiä seurauksia. Äärioikeistolaiset poliitikot yrittävät nyhtää tavallisia sukankuluttajia nostamalla esimerkiksi bensiiniveroa ja kaksinkertaistamalla sakkotulot. Näitä ihmisiltä napsittavia rahoja tarvittaisiin kipeästi näivettyneiden sisämarkkinoiden elvyttämiseen kulutuksen muodossa, ei poliitikkojen virheiden paikkaamiseen.
Yhtenä taloudellisen hätätilan merkkinä on sekin, että teollisuuden poistot ylittävät investoinnit useampana perättäisenä vuotena. Meillä on kahdeksas vuosi menossa tämän asian suhteen, eikä maasta löydy riittävää tuotekehitystä tai innovaatiota.
Joka tapauksessa rikkaiden verovälttelyn vuoksi velkaa joudutaan ottamaan tuntuvasti lisää. Samalla muutamat lupaavat hankkeet jäävät toteuttamatta. Esimerkiksi kansalaistulon suhteen sähläävät poliitikot joutuvat tyytymään työttömyyskorvauksen nimen muutokseen, tältä näyttää.
Valtiollisen velkamäärän nopea lisääntyminen on silti hankalin asia tällä hetkellä. Kuka velat jonain päivänä maksaa pois? Mamut? He ovat tulleet tänne syömään ja lisääntymään, vähemmän työtä tekemään. Kreikkalaiset? Heiltä todennäköisesti ei ikinä saada kuin murto-osa lainatuista rahoista takaisin. Jätetään velat maksamatta Islannin mallin mukaan? Tätä voisi tietenkin odottaa poliitikoilta.
Vaihtoehtomedioissa ja tietyissä kansantaloutta pohtivissa piireissä on niitä, jotka sanovat, että Suomi on tuhoon tuomittu. Maamme osaltaan kaatavasta vahvasta valuutasta eroaminen voisi vielä pelastaa paljon, mutta sillä alkaa olla kiire.