Valhem… siis valtamedia jätti keskustelun alkuvaiheessa monta asiaa kertomatta. Vain siitä on puhuttu, mikä auttaa poliittista tarkoitushakuisuutta muovautumaan toivotun juonenkulun kanssa samaan linjaukseen. Venäjän ja Ukrainan konfliktin syyt alkaen vuodesta 2014 ovat yksi asia, joka tuli käsiteltyä puutteellisesti, tai tarkemmin sanottuna niitä ei ruodittu tilanteen tärkeyden vaatimalla tavalla. Asiasta puhuminen olisi antanut kestävän pohjan Nato-keskustelulle, jota ei sitäkään käyty kuin nimellisesti. Parhaat ratkaisut tehdään monesti oikean tiedon varassa.
Niinistön koulukunnan (vrt. euroon liittyminen) mukaisesti myös Suomen Nato-jäsenyys ratkaistiin siten, että pohdiskelevaa kovasti esitettiin, mutta kansalta ei kysytty, kun iso päätös ääneen saneltiin. Pitää äkkiä päästä Natoon, ennen kuin joku ruuvinsa hukannut naapurin sotapäällikkö hyökkää? Venäläiset ovat omassa sosiaalisessa mediassa hämmästelleet tapausta. Täkäläinen valtamedia pystyy vastaamaan tuohon, kuka sitä ohjaakin. Tämä ei ollut mikään parlamentaarisen demokratian toiminto, vaan enemmänkin mediakraattista äänestäjän roolin halventamista. Toinen europäätöstä muistuttava siirto oli ajatus siitä, että Suomi menee edellä ja skeptisempi Ruotsi vedetään perässä.
Vuonna 2006 Niinistö antoi lupauksen siitä, että Natosta tulee kansanäänestys. Monet pitivät tätä pelkkänä Nato-intoilevan poliitikon puheena. Miten kävi? Sattuma nyt vain lopulta taipui halutun narratiivin mukaiseksi.
Muuan ryhmämme ulkopuolinen henkilö, joka on aikaansa seuraava ihmistyyppiä, oli muuten kanssamme aika pitkälle samoilla aaltopituuksilla. Myös hänelle median, hallituksen ja eduskunnan tapa hoitaa Natoon liittymisen käsittely oli musta pettymys. Henkilö oli toisaalta heti Nato-myönteinen, joten ehkä Arkadianmäen suhareiden kannattaisi hieman viilata päätöksenteon dynamiikkaa.
Norjan ja Hollannin tulevilla kuningattarilla kansansuosio on kuulemma 95+ prosenttia. Mitenkähän näille meidän päättäjille saataisiin samanlaisia lukemia?
Eli Natoa kohti mennään, vaikka aiheesta ei kunnon keskustelua koskaan käyty. Ryhmällämme ei ole vahvaa Nato-kantaa, koska emme niin paljon sotilasliitosta tiedä. Natoon liittyminen voi olla oikea ratkaisu, vaikka se ei ole valhem… siis valtamedian väitteen mukaisesti pelkkä puolustusliitto kuin nimessä. Nato on osallistunut hyökkäyssotiin esim. Libyassa kymmenen vuotta sitten sekä Jugoslaviassa sen hajoamissotiin.
Nato ehkä takaa pitkällä aikavälillä paremmin turvallisuuden kuin nykyinen massiivinen oma reserviarmeija. Toisaalta, saattaa olla, että Yhdysvaltojen (suurella todennäköisyydellä) tuleva presidentti Donald Trump tekee päätöksen Naton lopettamisesta. Olisi hieman noloa, jos veli venäläinen kysyisi tuona päivänä meiltä, että kenen kanssa aiotte seuraavaksi liittoutua paniikin iskiessä.
Suomalaisista epäluotettavista poliitikoista, taka-alan vaikuttajista ja kaiken maailman siimahäntäisistä sopuleista huolimatta, nukkukaa yönne hyvin. Sota on kaiketi pahinta, mitä nämä voivat saada aikaiseksi, mutta mitäs pienistä.