Jatkosodassa maamme lähetti Neuvostoliittoa vastaan taistelemaan n. puoli miljoonaa sotilasta kuuteentoista divisioonaan jaettuna. Suomi keskitti armeijan päävoimat Laatokan alueelle, joista osa eteni myöhemmin idemmäksi, kunnes perääntyivät takaisin. Joukkoja oli jonkin verran myös kauempana pohjoisessa, mutta Laatokan alueella taistelleiden ja saksalaisten välillä oli vain harvakseltaan joukkoja. Saksalaiset lähettivät Lappiin ja kauemmaksi Norjaan noin 220000 miestä valtaamaan Muurmanskia ja Kantalahtea. Kaupungit jäivät venäläisille.
Mikäli Suomi joutuisi nykyaikana sotaan ja toisena osapuolena olisi Venäjä, yhden lähteen mukaan armeijamme palvelukseen kutsuttavien miesten määrä jäisi noin 300000 mieheen. Tämä ei riittäisi rintamalinjan muodostamiseen koko itärajan pituiselle matkalle.
Natossa hurrataan, että uusi sotilasliiton jäsen tarkoittaa Venäjälle 1300 uutta rintamakilometriä. Kysymys kuuluu: millä joukoilla Nato aikoo puolustaa Suomen itäisiä erämaataipaleita, jos sota tulisi?
Yhdysvaltojen armeijan kokonaisvahvuus on noin puolitoista miljoonaa miestä ja lukuun on merijalkaväkikin laskettu mukaan. Sodan syttyessä Venäjää vastaan Naton strategisen fokuksen ja joukkojen keskittämisen painopiste on Karpaattien ja Itämeren välisellä alueella, koska sitä kautta kulkee reitti Euroopan ydinalueille. Naton jäsenistä Yhdysvaltojen ohella vain Turkilla on lukumääräisesti iso armeija. Tietenkin läntisistä Euroopan maista voitaisiin kerätä miehiä, mutta useissa tapauksissa Nato-mailla on vain pienehköt palkka-armeijat käytössä. Monissa maissa asepalvelus ei ole pakollinen.
On vaikea sanoa, mitä Pentagonissa suunnitellaan muuttuneessa tilanteessa pohjoisen ulottuvuuden suhteen. Viroon ollaan perustamassa kokonaan uutta divisioonaa, se turvaa pientä maata jonkin verran. Suomessa puolustus on siis ensisijaisesti oman väen eli 300000 reserviläisen varassa. Näillä pystytään varmistamaan kriittistä Vaalimaan – Lappeenrannan aluetta ja muutamia muita kohteita, mutta yhtenäistä rintamalinjaa ei kartalla pitkälle vedetä. Tosipaikan sattuessa naapuri yrittäisi todennäköisesti katkaista maata Oulun kohdalla kahtia ja kääntyä etelään. Talvisodassa vastaava hanke jäi jumiin Raatteen tielle.
Sissisota on yksi mahdollisuus, mutta siihen liittyy hankaluuksia alkaen maan miehittämisestä. Kuten Ukrainassa on nähty, Venäjän armeija jatkaa historiallisia perinteitään siinäkin suhteessa, että he eivät käyttäydy kovin hienovaraisesti miehitetyissä kohteissa. Varsinkin Venäjän itäosista värvätyt yksiköt ovat vaikeita tapauksia, kuten ne ovat aina olleet. Kasakat hävittivät aikoinaan Pohjanmaata Tornioon asti ja Toisessa maailmansodassa piirityksen jälkeen antautuneen Berliinin raiskauskutsut jatkuivat vuoteen 1948. Yhtenäinen, kestävä rintamalinja Venäjää vastaan kuulostaa toimivalta vaihtoehdolta.
Miten paljon siis Yhdysvallat tai Nato lähettäisi joukkoja Suomen maaperälle, mahdollisesti Lappiin sodan tullen? Arvio ei perustu ansalankamalliin. 1300 km rintamalinjaa tarvinnee noin miljoona miestä, joten konventionaalista sotaa ajatellen asetelma ei vaikuta lupaavalta. Nato-maat voisivat tietenkin suorittaa väestönottoja. Venäjä taas pystyisi 140 miljoonasta asukkaastaan värväämään ehkä noin 10 miljoonaa miestä armeijaansa ja maa kykenisi jatkamaan toimintojaan. Vertailun vuoksi mainitaan, että Neuvostoliitto keräsi väestöpohjastaan vuosina 1936-1945 noin 20 miljoonaa sotilasta, mutta maksoi hintaa ratkaisusta; esimerkiksi sen teollisuus kärsi 1944 alkaen merkittävästä työvoimapulasta.
Paras vaihtoehto on, että mitään konfliktia ei tulisi, mutta Venäjästä ei pysty sanomaan varmuudella. Sodassa tekniikalla, asenteella ja valmistautumisella on merkityksensä, mutta lopulta raaka voima vaikuttaa paljon lopputulokseen. Miehiä tarvitaan. Heidän saamisensa voi olla arvioitua hankalampaa myös oman maamme tapauksessa, olemme hieman kyselleet asiasta. Tästä lisää seuraavassa kirjoituksessa.