Oikeastaan kesällä 2020 EU:lle koronan varjolla annetut 3,4 mrd. euroa olivat vain yksi virstanpylväs varsin ikävän taipaleen varrella. Kuten näissä kirjoituksissa on aikaisemmin vihjattu, EU:ssa eivät pyytävät kädet lopu kesken.
Asiaan liittyen poliitikoilla riitti hilpeitä kommentteja. Valtiovarainministeriön suunnasta yleensä lyödään nyrkkiä pöytään, jos vaikka 30 miljoonaa pitäisi löytää johonkin sosiaalimenoon. Nyt yhtäkkiä valtiovarainministerin mielestä 3,4 mrd. euroa olikin pikkuraha? Varmasti sekin pitää velaksi ottaa? Ekonomistit ovat varoittaneet, että paljon ei tarvitse pieleen mennä, niin miljardiluokan vastuuosuudet laukeavat koronarahoituksen velkaosuudesta. Onko sekin pikkuraha? Miksei omalle väelle sitten anneta?
Koronaraha lähetettiin käytännössä maihin, joissa asiat ovat muuten vielä suhteellisen hyvin. Espanjassa esimerkiksi on monessa osavaltiossa jo perustulo (1000 e / kk) ja paljon parempi sairaalalaitos kuin täkäläisten poliitikkojen ”hyvinvointivaltiossa”. Italiassa taas nautitaan n. 10 prosenttiyksikköä alhaisemmasta veropohjasta. Spagettimaa näyttää paperilla köyhältä, mutta raha löytyy ihmisten taskuista.
Jokin valtamedian edustaja sanoi hiljattain, että valtaosa väestämme ei ole lähtenyt median ylläpitämään viherpiipertäjäkuplaan mukaan. Ehkä samalla tavalla kannattaisi hetkeksi pysähtyä ja miettiä, että kenties EU ja euro eivät sittenkään ole oikea ratkaisu kovan verotuksen maassa, joka on kartallakin täysin jäänyt koiliseen pussin pohjalle. Kauppa itänaapurin kanssa on heikkoa ja EU:n keskusta markkinoineen on kaukana. Logistisesti asetelma on perin hankala. Joustamaton yhteisvaluuttaa ehkäisee suhteellisen devalvaation, mitä tarvittaisiin silloin tällöin.
Tässä tilanteessa ei ole kovin perusteltua jatkaa EU:n maksumiehenä. Omaa velkataakkaa pitäisi ensimmäisenä keventää. Vaikka valhem…. siis valtamedia on jo väläytellyt, että Suomi saisi omat velkansa anteeksi, on tämäkin medialle tyypillistä ihmisten harhaanjohtamista. Velkoja ei saa anteeksi, vain niiden takaisin maksuun saadaan määräämätön pidennys. Tämä sopii velkojille, koska tällöin velasta tulee valtasuhde ja korot juoksevat normaalisti - mikäs sen parempi lypsylehmä kuin valtio. Muutamat suuren rahan suvut ovat juuri näin paisuttaneet omaisuutensa.
Ei ole kestävyysvajeen vallitessa mahdollista ikuisesti jatkaa suruttomalla velanottolinjalla. Se kuinka huolettomasti media on vuosien varrella suhtautunut velan kasvattamiseen paljastaa, miten paljon tiedotusvälineiden viestintään voi luottaa. Velka voi toimia investoinnin kohdalla, mutta tänään otettu syömävelka on huomenna pois omien lasten suusta. Varsinkin, jos se lähetetään jonnekin toisaalle ylläpitämään sikäläistä törsäämistä, kuten EU-aikana näyttää olevan tapana.
EU:lle tulisi löytää ajoissa vaihtoehto tai suunnitelma B, joka olisi ihanteellisesti eroaminen. Brexit ei onnistunut kovin sujuvasti, mutta paljon myöhemmin esimerkiksi liittovaltiosta eroaminen voisi olla jo tosi hankalaa. Yhdysvaltojen historia 1800-luvulla osoittaa, että lienee parempi toimia ajoissa kuin jäädä odottamaan väärän optimismin vallitessa asioiden parantumista. Tällä ei tarkoiteta, että pitkään turhautuneen Etelä-Carolinan ja sitten Konfederaation tie (= sota) oli oikea, vaan sitä, että tulisi häipyä, kun yleensä vielä pois päästään.